(Lili Perles)

Viikonloppu otettiin melko rauhallisesti. Kierreltiin vielä viimeisiä paikkoja missä haluttiin käydä ja kulutettiin viimeiset nostetut dollarit. Saara pääsi helmikauppaan (Lili Perles) kokoamaan kaulakorun itselleen ja Jarmo kierteli kirjakauppoja. Eilen käytiin vielä syömässä Saaran ohjaajan kanssa sellaisessa tapas-paikassa (Friends), jossa koulutetaan katulapsia mm. kokeiksi ja tarjoilijoiksi. Ruoka oli todella hyvää :)

Tänään lento lähtee täältä 20:25 ja ensi yö vietetään sitten lentokoneessa. Suomen kamaralla astellaan 11 aikaan huomen aamulla.

(Anne-äidille tiedoksi:  Ollaan yksi yö Vantaalla ja tullaan sitten Tarun ja tyttöjen kanssa keskiviikkona viimeisellä junalla joensuuhun n. klo 23:00)

Kolmen kuukauden seikkailun lopuksi päätimme lähteä kunnon rantalomalle, suunnitelmanamme löhötä ainoastaan rannalla, olla tekemättä yhtään mitään. Tähän tarkoitukseen mielestämme paras vaihtoehto Kambodzassa on Sihanoukvillen kaupunki etelä- rannikolla. Kaupunki on turistien suosiossa, (Perus turistirysä rantabaareineen) mutta low- seasonin juuri alkaessa, ennen kesän monsuunisateita, päättelimme että vältämme pahimman ryysiksen ja oikeassa olimme!

Majoituimme La Reserve- nimiseen ranskalaiseen pikku hotelliin, joka sijaitsee vain parin sadan metrin päässä Victory Beachilta. Hotelli sijaitsi kauniin mäen päällä (Victory Hill) ja hotellilla oli oma hieno uima- allas, joten jos ei jaksanut mereen asti löntystää, pystyi virkistäytymään "takapihalla" :) Juuri meille sopiva paikka siis. Hotelli oli muutenkin astetta tasokkaampi tähän asti Kambodzassa koetuista, kun aattelimme nyt näin lopuksi vähän hemmotella itseämme. (Oli muuten ensimmäinen majapaikka, josta sai myös oikeasti kuumaa vettä suihkussa! Ei niin itsestäänselvyys täälläpäin..)

(Airport- niminen ravintola Victory Beachilla. Ravintolan sisällä on oikea lentokone.. Paikasta tuli nopeasti suosikkimme, istuimme täällä joka ilta katselemassa auringon laskua mereen..)

Päivät menivät rannalla löhötessä, hotellilla leffoja katsellessa ja kirjoja lukiessa. Ottipa Saara myös mani- ja pedikyyrin rannalla istuskellessamme. Low- season on juuri alkamassa ja sen kyllä huomasi. Ravintolat ammottivat tyhjillään ja rannoilla ei näkynyt kuin muutama länsimaalainen meidän lisäksi. Meitä ei haitannut olla omassa rauhassa, rannat (tai no oikeastaan oltiin vaan yhdellä rannalla) olivat todella kauniita ja ravintoloissa oli mukava istuskella, ilman että joku on jatkuvasti tyrkyttämässä myytäviään.

Päätimme tulla hieman aikaisemmin takaisin Phnom Penhiin, sillä loppuajasta säät eivät oikein suosineet, sadekausi tekee tuloaan. Tulimme siis tänään bussilla takaisin, nyt on hyvin aikaa pakkailla ja siivota kämppä luovutuskuntoon.

Loma oli mukavan rentouttava ja tuli tarpeeseen, mutta toinen jalka alkaa olla jo Suomeen menevässä koneessa.

Matkaan mahtui kaikenlaista ja bussissa tuli istuttua kankut kipeiksi asti. Yhteensä 22 tuntia!

(Jarmo ja lintu Motel Yaklom Hillissä)

Olimme etukäteen varanneet majoituksen Motel Yaklom Hill:stä jonne menimme ensimmäiseksi viime lauantaina kun bussi saapui seitsemän aikaan illalla Rattanakiriin. Motellilta oli työntekijä meitä vastassa ja vei meidä motoilla majapaikkaan. Pitkän matkustuksen jälkeen halusimme vaan syömään ja nukkumaan. Motel Yaklom sijaitsi mäen huipulla josta oli kauniit näkymät laaksoihin. Meidät vietiin pieniin bungaloiveihin, jonne päästyämme meinasi päästä itku. Sisällä bungalovissa lenteli lähemmäs sata isoa, heinäsirkan näköistä, yöperhosta ja katossa käveli iso ja karvainen hämähäkki. Eikä sängyissä ollut moskiittoverkkoja. Epäsiistin huoneen vielä kestää mutta ei sellaista joka on täynnä ötököitä. Menimme siis nätisti ilmaisemaan motellin työntekijälle ettei aiota nukkua siellä. Saimmekin sitten samaan hintaan kalliimmat huoneet sisätiloista, jossa oli ilmastoinnit ja kaikki. Kyllä  huokastiin helpotuksesta kun ei tarvinnutkaan olla perhosten ja hämähäkkien petikavereita.  Ruokaa emme tosin saaneet sillä kävi ilmi, että heillä ei jostain syystä olekaan ravintola käytössä.

Motel Yaklom oli imoittanut netissä että heillä on ilmainen kuljetuspalvelu kaupunkiin (joka oli siis 5 km päässä motellista) ja että heillä on myös mopoja vuokrattavana halvalla. Aamulla oltiin lähdössä katselemaan kaupunkin ja meille sanottiin että kyyti tulisi 20 minuutin päästä. Noh, kolmen tunnin odotuksen jälkeen päätettiin että vuokrataan motot ja lähdetään itse. Meille kuitenkin sanottiin, ettei heillä olekaan kuin yksi moto ja se on rikki. Kaiken tämän jälkeen päätettiin että kun joku kyyti saataisiin niin etsittäisiin toinen majapaikka. Lopulta työntekijät vuokrasivat meille omat motonsa ja päästiin ajelemaan. Löydettiin heti oikein mukava majapaikka (Tree top Lodge), joka oli ihan täydellinen ja vielä halvempi kuin Motel Yaklom ($7 / Yö / huone). Tree Topissa oli  myös ravintola josta sai todella halvalla ruokaa. Ajettiin motot takaisin Yaklom Hilliin ja sieltä Tree Topin työntekijä haki meidän ilmaiseksi. Loma pääsi siis kunnolla alkamaan vasta sunnuntai iltana kun purimme tavarat Tree topissa.

(Tree Topin ravintola)

(Jarmo rentoilemassa :D)

Rattanakirissä ilma oli paljon viileämpää ja joka ilta katseltiin salamoita Tree topista. Paikka sijaitsi laaksossa ja sinne ukkonen ei kunnolla päässyt iskemään kuin viimeisenä yönä. Muina päivinä salamat olivat vain valojen leikkiä taivaalla.

(Minnan taiturointia kameran kanssa..)

Vuokrattiin kahtena muunakin päivänä motot ja ajeltiin pitkin viidakkoteitä. Tällä kertaa meillä puhkesi sitten eturengas :) onneksi se puhkesi lähellä kylää niin saatiin helposti korjattua.. Käytiin katselemassa vesiputouksia ja kyliä sekä Tonle Sanin jokea. Nähtiin norsukin, mutta ei raaskittu ratsastaa kun oli niin vanhan näköinen kaveri. Rattanakirissä on myös kaunis vulkaaninen järvi  jossa käytiin uimassa..Tuntui melkein kuin olisi Suomessa jos ei katsonut ympärillä olevia puita.:)

(Vulkaaninen järvi)

Banglunin kaupunki Rattanakirissä on aika pieni ja hyvin "paikallinen" paikka. Sinne ei vielä turistit ole sankoin joukoin rynnänneet ja kaikki ravintolatkin on hyvin simppeleitä ja "kojumaisia". Muutama parempi ravintola löytyy mutta suurimmaksi osaksi söimme Tree Topissa. Minna ja Aleksi kävivät muutamana iltana muuallakin syömässä.

Kotimatka oli melko pelottava. Sattui vähän nuorempi kuski joka tykkäsi pitää paljon taukoja ja kuroa aikataulun kiinni ajamalla sitten hirmuista vauhtia..Tiet ei täällä ole kauhean hyvässä kunnossa ja melko monta läheltä piti -tilannetta saatiin kokea. Reilu neljä tuntia matkasta mentiin kuitenkin kuoppaista mutatietä jossa pystyi ajamaan maksimissaan 40 km/h, sillon Saarakin uskalsi hetkeksi ummistaa silmänsä. Mutta päästiin ehjänä takaisin!

(Khmer-Jarmo)

(Villejä vesipuhveleita)

Minna ja Aleksi lähtivät tänään Suomeen. Ollaan siis taas kahdestaan. Oli kiva kun olivat kanssamme reissaamassa! :) Täällä satelee vettä mutta silti on kuuma. Maanantaina lähdetään vielä muutaman päivän reissu tekemään Sihaonoukvilleen rannikolle.

(Thank You MTI)

Vajaan kolmen kuukauden työrupeama MTI:llä on tänään saatu päätökseen. Viimeisenä päivänä (kuten jokaisena perjantaina on tapana) oli taas yhteinen hartaushetki ja lounas työntekijöiden kesken. Me saimme työkavereiltamme kortin, johon kaikki olivat kirjoittaneet jäähyväiset ja saimme myös seinälle ripustettavan pienen koristekyltin. Me olimme edellisenä päivänä käyneet Jars of Claysta (Josta muotoutui ajan myötä meidän suosikkiravintolamme ja kantapaikkamme) suuren kakun, jonka tarjosimme jälkiruoaksi kiitoksena työntekijöille. Hieman haikeaa oli lopettaa työt, vaikka tavallaan kotiinpaluuta on jo jonkun aikaa odotellutkin.. Juuri kun tähän kaikkeen alkaa tottua, yht'äkkiä se loppuukin. Onneksi käymme vielä kotiinlähtöpäivänä MTI:llä, joten tänään ei sentään tarvinnut jättää hyvästejä.

Muutenpa viikko on sujunut kivan rauhallisesti. Meillä oli "kämpillä" pieni hiiriepisodi kun löysimme hiirulaisen tutkimassa ruokakaappiamme. Ostimme liima-ansan ja saimme onneksi kaverin kiinni. Harmi vaan, nyt osa ruuista menee roskiin kun hiirulainen oli vähän käynyt jyrsimässä paketteja.. Oli meillä itseasiassa myös pieni vesiepisodikin. Eilen satoi vähän rankemmin vettä ja sitä sitten tuli puoli sankollista meille sisällekin sivuovesta. Jarmo kävi viskaamassa oven eteen hiekkasäkkejä ja Saara kuivaili lattioita pyyhkeillä.. Toivotaan että vedet pysyy ulkona sen aikaa kun olemme matkailemassa. No onneksi tässä talossa ei asuta enää kuin pari viikonloppua..

Minna ja Aleksi palasivat lomailemasta Kepistä tiistaina ja huomenna lähdemme siis porukalla Ratanakiriin. Edessä on riemastuttava 9-13 tunnin linja- automatka Kambodzan "melko tasaisia" teitä pitkin.. :) Mutta ihmiset ovat kovasti kehuneet Ratanakiriä kauniiksi paikaksi. Luvassa on vuoristoa, viidakkoa, vesiputouksia, elefanttivaellus ja kraaterijärvi.  Hyvältä siis kuulostaa ja paikka on varmasti linja-autoköröttelyn arvoinen. 

Olemme Ratanakirissä siis kuusi yötä, tulemme perjantaina viikonlopuksi takaisin Phnom Penhiin. Päivittelemme sitten taas kuulumisia.. Vähiin menee ennenkuin loppuu, enää reilu pari viikkoa ja tulemme Suomeen!

(Puolen tunnin sateen jäljiltä)

Loppuviikko ja viikonloppu on mennyt parannellessa. Saaralla on vielä vähän flunssaa ja ääni paineessa, mutta ei enää niin heikko olo. Sadekausi alkaa täällä tehdä tulojaan ja jo kahtena päivänä peräkkäin ollaan kastuttu läpimäräksi kun on satuttu olemaan pyöräilemässsä kun sade on ylättänyt. Mutta oikeastaan se on ollut ihanan virkistävää eikä yhtään haitannut. Kamera tosin taisi mennä rikki, kun ei sitä täysin saatu suojeltua kosteudelta. Onneksi on toinen kamera vielä mukana. Yhden rankan kuuron jälkeen tiet lainehtivat vettä ja näyttää siltä kuin olisi satanut pidempäänkin. Viemärit eivät oikein vedä kaikkea vettä ja siksi se kertyy suuriksi lätäköiksi tien varsiin, mitkä aurinko tosin kuivaa melko nopeaan. Paikalliset ovat alkaneet kaivamaan ojia kotiensa eteen ettei sadevesi nousisi sisälle.. Yhtenä päivänä mekin saatiin jo vähän vettä sisälle sivuoven alta kun talon nurkalla oleva viemäri oli tukossa.

(Jarmo onkimassa mangoja naapurin kanssa)

Sähkökatkoja on myös tiheään, en tiedä johtuuko se sateesta vai jostain muusta. Tänään katkos kesti neljä tuntia ja pari edellistä iltaa ollaan saatu nököttää pimeässä talossa ja odottaa sähköjen palautumista.

(Pyöräretki Tied Gun -monumentille, noin 6km:n päässä meiltä)

Torstai-perjantain välisenä yönä herättiin yhdeltä yöllä katsomaan Suomi-Venäjä ottelua suorana netistä (Saarakin reippaana nousi katsomaan) ja tänä yönä olisi sama edessä. Pitäähän se todistaa kun Suomi voittaa MM-kultaa ;) Sitten loppuu jääkiekko..

Huominen ja tiistai olisi vielä vapaata, katsotaan josko sitä jo jaksaisi muutakin kuin leffoja katsella..

(Laala sai Hammolta kukkia, jotka ovat täällä muuten tosi halpoja:)

Nyt viikonloppuna on kuninkaan syntymäpäivä(t), niitä juhlitaankin viisi päivää, eli meillä on vapaata perjantai, maanantai ja tiistai.. On aikaa ostaa ne vihoviimeiset tuliaiset ja kierrellä Phnom Penhiä paikoissa, joissa ei ole vielä käyty. Ei ole nimittäin enää kovin montaa viikkoa jäljellä tätäkään seikkailua! Ensi viikon lauantaina (21.5.) lähdetään todennäköisesti Minnan ja Aleksin kanssa Ratanakiriin pohjoiseen noin viikoksi ja sieltä kun tulemme, lähdemme kahdestaan etelään Sihanoukvilleen vajaan viikon rantalomalle. Sitten onkin enää yksi viikonloppu Phnom Penhissä ja lento Suomeen. Thaimaaseen emme mene, koska lennot ovat liian kalliit ja Saaran siskon Tarun perhe on siirtynyt jo pohjois- Thaimaaseen..

MM- lätkä kisahuumassa on oltu täällä Kambodzassakin. Jarmo viritteli toissa iltana netistä näkymään Suomi- Venäjä pelin (joka siis loppui puoliltaöin meidän aikaa, joten seuraavana päivänä oli väsynyt mies töissä.). Pikkuisen vain pätki katsottaessa tällä prepaid mokkulalla, mutta se ei haitannut yhtään! :)

Tämmöistä täällä.

"Äidit ovat kuin ihania lämpöisiä sydämiä,
jos sataa,
sydän ei kastu,
jos paistaa,
sydän ei kuivu.
Äidit tietävät sen,
mutta paljon ihanampaa on tuntea se."

Toivottelee pallopäät Jarmo ja Saara :D

Tiistai meni lomalta palautuessa. Pestiin pyykkiä ja makoiltiin. Loppuviikosta oli taas aika palata töihin. Jarmo piirteli karttaa slummista ja Saara kokosi kansiota työntekijöille. Reissaamisen jälkeen ollaan taas oltu väsyneempiä, mutta nyt olisi tarkoitus taas hetkeksi rauhoittua tänne Phnom Penhiin.

Perjantai iltana käytiin näyttämässä Minnalle ja Aleksille yömarkettia. Seurailtiin myös samalla iltaelämää Riverfrontilla. Kuuden aikaan joenvarren kävelyelue täyttyy paikallisista jumppaajista. Näkyä on mukava seurata kun jumppaaminen on enemmän käsien heiluttelua kuin kaloreita polttavaa hikijumppaa. Voisi joskus itsekin käydä kokeilemassa :) Perjantaina Anne-äitin paketti saapui perille tänne. (Postipaketit kulkevat siis noin kuukauden tänne toiselle puolen palloa). Paketti haettiin pääposti asemalta, jossa virkailija purki koko paketin ja tarkisti tarkkaan sisällön ennenkuin  antoi sen meille. Tuntui vähän hassulta ettei itse saanut ensin nähdä sisältöä mutta maassa maan tavalla. Kiitos vain kovasti paketista, kyllä salmiakki ja Palttoon Napit maistuivat hyvälle! Turhan iso vaan oli paketti, vähempikin olisi riittänyt. Ajateltiin säästää keksit vähän myöhemmäksi ja nauttia ne sitten joku vapaailta teen kanssa. Pienistä asioista se onni ja hyvä mieli on täällä kiinni.

(Killing Fields eli Choeung Ek :in uhrien muistoksi pystytetty muistomerkki, joka sisältää 8000 uhrin pääkallot.)

Tänään, lauantaina, käytiin tutustumassa Killing Fields:iin, paikkaan lähellä Phnom Penhiä, jossa Khmer Rougen aikana tapettiin tuhansia viattomia ihmisiä. Ihmiset vangittiin Toul Slengin vankilaan (Entinen koulu, jonka Khmer Rouge muutti vankilaksi nimeltä S-21), jossa heitä kidutettiin ja heidän tietonsa otettiin ylös. Toul Slengistä vangit siirrettiin kuorma- autoilla Killing Fields: iin (Ent. kiinalaisten hautausmaa). Vangeille valehdeltiin että heidät siirretään parempiin asuinoloihin, vaikka todellisuudessa heidät vietiin teloitettavaksi. Ihmiset vietiin kuorma- autoilta yksitellen haastateltaviksi (sotilaat ottivat jokaisen vangin tiedot talteen, myöhemmin näitä arkistoja on käytetty todisteena kansanmurhan pääsyyllisten tuomitsemiseen), jonka jälkeen vanki vietiin kädet sidottuna ja silmät peitettynä massahaudan äärelle, johon hänet teloitettiin (yleensä raa'asti hakkaamalla kepeillä tai sokeripalmun teräväreunaisilla oksilla, koska luodit olivat liian kalliita). Tämä oli arkea Khmer Rougen aikana. Noin 100 ihmistä tapettiin S-21 vankilassa tai siirrettiin Killing Fields:iin päivässä..

Killing Fields oli aika pysäyttävä kokemus. Maan alta, mm. poluilla joissa kävelimme, pilkotti vielä ihmisten luita, kaikkea ei ole saatu kerättyä koska monet luut olivat pilkkoutuneet pieniksi. Tarinat olivat melko rajuja, nähtiin mm. puu, jota vasten pienet vauvat oltiin hakkaamalla tapettu. Alueelta oli kerätty satoja pääkalloja ja tuhansia ihmisten luita, jotka oli koottu ison muistomerkin sisään.  Minna ja Aleksi kävivät vielä Toul Slengissä (S-21 vankila), jossa me käytiin jo ekalla viikolla. Ei haluttu mennä enää uudestaan. Turhan rankka paikka, että jaksaisi nähdä uudestaan.

Huomenna Minna ja Aleksi matkaavat Kepiin puoleksitoista viikoksi ja me jatkamme kahdestaan oleilua ja töitä. Tänään on sadellut taasen vähän vettä, mikä on aina yhtä tervetullutta. Viilentää edes vähän ilmaa.

(Hymynaama Angkorin temppeleiltä)

Torstai aamuna lähdettiin puoli kahdeksan bussilla Siem Reapiin. Oltiin sovittu edellisiltana yhden Tuk Tuk kuskin kanssa että hän tulee hakemaan meitä kotiovelta bussiasemalle.  Aamu oli suorastaan viileä, mikä oli ihanaa vaihtelua kuumuuteen. Bussi oli myöskin hyvin ilmastoitu ja alkumatkasta tuntui, että olisi kaivannut pitkähihaista päälleen.  Matka kesti yhteensä kuusi tuntia, puoli välissä tehtiin yksi puolen tunnin pysähdys yhteen kylään josta sai ostettua vähän juomista ja jaloitella.

Perillä Siem Reapissa oltiin puoli kahden aikaan. Minna ja Aleksi oli järjestänyt meille yöpaikan Couchsurffareiden kautta ja meidän oli tarkoitus tavata tämä ranskalainen kaveri, Vincent,  jonka luona yövyttäisiin, viiden aikaan. Kolme tuntia kuluttetiin vähän kaupunkia katsellen ja käytiin myös syömässä. Kantamuksia oli aika paljon, niin päädyimme reiluksi tunniksi lopulta istumaan vanhalle puiselle sillalle. Siitä paikalliset lapset tulivat pomppimaan veteen ja uimaan. Juteltiin yhden paikallisen pikkutytön kanssa, joka osasi yllättävän hyvin englantia. Päästiin myös puhumaan khmeriä, kaikki se, mitä osattiin. : )

Viiden aikaan soiteltiin Vincentille, kun sitä ei alkanut kuulua. Kävikin ilmi, että se odottikin meitä vasta ensi viikolla.. Noh, ei se mitään. Melko halpa hostelli ($15 /yö /neljä ihmistä) löytyi melkein kulman takaa ja ihan keskustasta. Suihku oli tervetullut pitkän matkustuspäivän jälkeen. Ensimmäisenä iltana käytiin vain vähän pyörähtämässä yömarkkinoilla ja sitten ajoissa nukkumaan.

Perjantaina herättiin jo kuudelta. Oltiin järkätty koko päiväksi Tuk tuk, joka haki meidät aamulla seitsemältä hostellin läheltä. Ostettiin temppeleille kolmen päivän liput. Ekana päivänä kierrettiin yksi iso temppeli ja muutama vähän pienempi. Kuuluisin Angkor Watin temppeli oli jo aamusta alkaen ihan täynnä ihmisiä, niin päätettiiin jättää se toiseksi päiväksi. Sen myös sanotaan olevan hienoin temppeleistä, niin haluttiin jättää se siksikin myöhemmäksi.  Kuuden tunnin aikana ehdittiin kiertää Bayon, Preah Khan, Neak Pean, Ta Som, East Mebon, Pre Rup ja Sras Srang. Melko vaikuttavia paikkoja, toinen toistaan hienompia rakennelmia. Yhden jälkeen oltiinkin jo niin väsyneitä että päätettiin suunnata takaisin hostellille ja jatkaa temppelikierrosta toisena päivänä.

 Käytiin syömässä thailaisessa ravintolassa ja ilta meni taas marketeilla kierrellessä ja kaupunkielämää seuraillessa. Siem Reap on jo selvästi enemmän turistipaikka kuin Phnom Penh ja hinnatkin ovat sen mukaiset, paljon ei siis marketeilta käteen jäänyt. Myös kerjäläisiä näkyi enemmän ja huono omatunto vaivasi jokaisen jälkeen, vaikka tosiasia on, että kaikkia ei voi autttaa. Saatiin kuitenkin mahdollisuus auttaa yhtä kerjäläistä, joka oli pienen vauvan kanssa kaupan edessä johon olimme menossa. Pyysi meiltä maitoa, joten ostimme hänelle vauvan maitojauhetta ja puhdasta vettä. Nainen oli kiitollinen ja sai meidätkin hyvälle mielelle..  Illalla käytiin myös Blue Pumpkinissa pirtelöillä ja siitä tulikin joka päiväinen tapa..:)

(Yllä "vesikylä" ja alla kylä paalujen päällä kuivalla maalla)

Lauantaina ajateltiin pitää vielä taukoa temppeleistä ettei tulisi kyllästymistä ja mentiin jo tutuksi tulleella Tuk tukilla n 20 km päässä olevaan kylään. Kylän talot on rakennettu korkeiden paalujen päälle sillä sadekautena vesi nousee kylässä parhaimmillaan 9 metriä.  Pääsimme myös veneellä katsomaan ”vesikylää”, joka on veden peitossa ympäri vuoden. ”Vesikylässä” asuu noin 20 perhettä, jotka sadekautena muuttavat takaisin kylään, jossa talot on rakennettu korkeammalle, koska talot ilmeisesti peittyvöt veden alle kun vesi alkaa nousta. Sadekautena kylä olisi varmaan ollut vieläkin vaikuttavampi kokemus, sillä silloin vesi peittää korkeat mangrovemetsätkin ja silloin puiden latvojen välissä pääsee kanotoimaan.. Täytynee tulla joskus sadekaudella uudelle reissulle.

Oltiin ostettu markkinoilta hedelmiä, syötiin niitä välipalaksi ja mentiin vasta pimeän tultua syömään. Löydettiin tosi kiva kasvisravintola, joka on myös  paikallisten suosima ja siksi halpa. Ravintolassa syötiin pikku bungaloveissa pienissä pöydissä lattialla.

(Angkor Wat; ensimmäiseltä "esipihalta". Harmi vain kun rakennustelineet hieman pilasivat tunnelmaa..)

(Ta Prohmin sisäänkäynti)

Sunnuntaina vuokrasimme pyörät ja lähdimme heti aamusta takaisin temppeleille. Aluksi suuntasimme Angkor Watille, joka siis on temppeleistä  se suurin ja kuuluisin. Vaikka olimme siellä jo aikaisin aamulla, temppelialue  oli jo aika täynnä turisteja. Temppeli itsessään oli huikea näky/kokemus monine eri tasoineen (Temppelin keskus on kaikkein ”pyhin” , ja ennen keskukseen pääsyä on mentävä monen esipihan läpi.). Temppelirakennelman ympäri kiertävän käytävän seinille oli kaiverrettu historiallisia tapahtumia ja legendoja sodista ja eri jumalista. Kaiverrukset ovat erittäin yksityiskohtaisia ja seinät on kaiverrettu lattiasta kattoon (yksi seinä on ainakin 100m..). Kävimme myös aivan temppelin korkeimmassa ja keskeisimmässä paikassa, eli paikallisten uskomusten mukaan siellä kaikkein pyhimmässä. Rappuset sinne ovat tarkoituksella jyrkät, sillä uskomusten mukaan tie jumalten luo tai taivaaseen ei ole helppo (Tosin turisteja varten alkuperäisten portaiden päälle oli rakennettu puiset rappuset, joten ei sinne siis kovin vaikeaa ollutkaan kavuta..) Hulppeat näkymät sieltä oli, ei siinä mitään. :)

Kävimme myös Ta Prohmin temppelissä, joka on siis tuttu Tomb Raider- leffoista.  Temppeli oli hieman syrjemmässä viidakossa ja siksi siellä oli aika erilainen tunnelma. Raunioiden päällä kasvoi puita ja valtavia juuret olivat komea näky. Harmi vaan tämäkin temppeli oli aivan täynnä turisteja.  Jos vaan olisi saanut olla aivan omassa rauhassa, olisi varmasti ollut aika uskomaton kokemus. Viimeiseksi kävimme Banteay Kdeissä, jota emme enää jaksaneet kiertää perusteellisesti tutkimassa. Nämä temppelit oli nyt nähty. Ei niitä turhaan ylistetä, ovat todellakin vierailun arvoiset.

Rankan pyöräilyn jälkeen menimme takaisin hostelliin päiväunille. Illalla kävimme syömässä ja markkinoilla ostamassa mm. riippumatto, jonka voi sitten kivasti ripustaa kotiin parvekkeelle.. :)

Maanantaina matkustimme takaisin Phnom Penhiin. Tiistai oli vielä vapaata ja huomenna arki koittaa jälleen. Tämän viikon jälkeen enää kaksi viikkoa töitä, kaksi viikkoa lomaa ja sitten back to Finland!!

Eli huomenna siis lähdemmekin bussilla kohti Siem Reapia. Käydään katsomassa Angkorin temppeleitä ja katsellaan mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy. Kirjoitellaan siis ensi viikolla lisää!