(Marjonneken synttäreiltä, hän on keskellä Saaran vieressä.)

Torstaina oli Marjonneken 35- vuotis syntymäpäivä. Olimme aamun normaalisti töissä ja puolen päivän aikaan menimme koko porukka (17 henkeä) isolla pakulla ja mopoilla yhteiselle lounaalle ravintolaan (Sama khmer-intialainen ravintola jossa kävimme ensimmäisenä päivänä Erikin, Marieken ja Marjonneken kanssa.). Hauskaa oli ja ravintolan työntekijät järjestivät yllätyksen päivänsankarille; He marssivat lopuksi paikalle soittaen, tai lähinnä paukuttaen kattiloita ja toivat suklaakakun, jonka Marjonneke sitten jakoi kaikille.

lllaksi Marjonneke kutsui meidät illalliselle kotiinsa (eli yläkertaan, hän on naapurimme :). Kokkailimme pastaa ja pekoni-sieni-pinaatti- muhennosta. Seitsemän aikaan hänen ranskalainen ystävänsä Tim liittyi joukkoomme ja söimme illallista ja höpöttelimme. Mukavaa oli ja kymmenen aikaan hipsimme kotiimme nukkumaan.

Perjantaina Saara meni tunnollisesti töihin jo kahdeksan jälkeen ja Jarmo tuli yhteiselle lounaalle puoli yhdeksitoista. Jarmo päätti ottaa aamun rennommin, sillä hänellä ei ollut akuutteja töitä loppuviikolle. Ensin oli joka perjantainen Raamattutunti ja sitten söimme erään paikallisen naisen (MTI:n työntekijä) valmistamaa perus khmer- ruokaa, joka on hyvin erikoista Suomalaisiin makuihin tottuneelle, mutta silti hyvää.

(Paikallinen herkku ; riisikurpitsakakku)

Iltapäivällä Jarmo pääsi testaamaan khmer- kielitaitoaan tositilanteessa (ihmiset tässä osassa kaupunkia eivät juurikaan puhu englantia), sillä hän lähti korjauttamaan Saaran polkupyörän renkaan, joka puhkesi viime ostosreissulla. Kahdessa ensimmäisessä katukorjaamossa ei korjattu pyöriä ollenkaan ja lopulta löytyi pikku paja, joka korjaa moottoripyöriä ja mopoja. He suostuivat ottamaan fillarin käsittelyyn ja koko lysti (uusi sisuskumi ja asennus) maksoi noin $3. Nyt kelpaa taas fillaroida!

Kahdelta oli taas aika harjoitella khmeriä. Opettajamme tuli hyvissä ajoin (puoli tuntia etu ajassa). Harjoittelimme lähinnä sanoja ja kertasimme viime kerralla opittuja asioita. Lopuksi tämä nuori kaveri innostui esittelemään tuoretta liikeideaansa, johon hän ilmeisesti olisi halunnut meidät kumppaneikseen.. Olemmehan länsimaalaisia, joten hän varmaan oletti meillä olevan rahaa kuin roskaa, sillä hänen suunnitelmaansa ei olisi tarvinnut kuin $18 000! Kieltäydyimme kohteliaasti. Mies vaikutti vähän pettyneeltä, mutta eipä siltikään lähdetty tekemään bisnestä.. Opetellaan nyt vain tätä kieltä..

(Tuk Tukin kyydistä; liikenne on aika kaoottista iltaisin.)

Perjantai- illan lopuksi menimme vielä Tuk Tukilla ruokaostoksille Sovanna- ostoskeskukseen. Noin kerran viikossa käydään Tuk Tukilla ja ostetaan isompi satsi ruokaa, pikku ostokset kulkevat pyörillä. Illalla katseltiin koneelta Ice Age 2, herkuteltiin ja nollattiin ajatukset ja päät viikon töistä ja hulinasta.

Lauantai aamu otettiin rennosti. Heräiltiin yhdeksän aikaan (Saara oli jo kuudelta valveilla metelin takia, mutta Jarmolla on aika maagiset unenlahjat.) Syötiin vähän mysliä ja jogurttia ja lähdettiin puoliltapäivin pyöräilemään kylille. Mentiin ekaksi hedelmäpirtelölle erääseen joenranta- ravintolaan, josta jatkettii central marketille (Jarmo voisi olla vaikka koko päivän marketilla, mutta Saara väsyy nopeasti hulinaan ja yli-innokkaisiin myyjiin.) Ostettiin itsellemme jotain kivaa ja vähän jo tuliaisiakin.

Kolmen jälkeen pyöräilimme kotiin Independence- monumentin kautta (on sekin nyt nähty :). Kokkailimme ensimmäistä kertaa "oikeaa" ruokaa, sillä tähän asti olemme syöneet vain muutamia valmispastoja ja leipää tai syöneet ulkona. Paikallisista aineista on hitusen haastavaa lähteä kokkailemaan yhtään mitään ja länsimaalaiset ainekset ovat kalliita, joten meillä oli hieman molempia. Ruokaa siitä syntyi, hyvää, vaikkakin aika tulista (Toisin kuin Jarmo luuli, pikku chilit ovat näköjään tulisempia kuin isot..Jarmo sanoi: No laita niitä vaikka se kymmenen. :) Tuli hiki syödessä.

Loppuillasta pestiin pyykkiä. Saara on täynnä kaikenmaailman önniäisten puremia ja paukamia mutta Jarmoa ei ole vielä onnistuneet puremaan, se on liian vikkelä.