(Phnom Penhin puistosta joen lähellä. Pitkiä housuja tai yli polveen ulottuvaa hametta suositellaan pidettävän julkisilla paikoilla, paikallisen kulttuurin vuoksi)

Viime yö meni jo suht kivuttomasti, vaikka Suomen aika vielä kummitteleekin, eikä uni meinaa tulla kovin aikaisin, vaikka kuinka väsyttäisi.

(Toul Sleng)

Aamulla huitaisimme aamupalaksi leipää ja mehua huoneessamme ja kiiruhdimme "naapuriin" hollantilaisen perheen luokse. Veimme heidän lapsensa kouluun ja päiväkotiin, tosi mukavia muksuja ja he halusivat esitellä koulun tiloja. Tämän jälkeen menimme Toul Slengin museoon, joka siis oli 70- luvulla punakhmerin hallinnon aikainen vankila, jossa teloitettiin ja pidettiin vankeina tuhansia koulutettuja, uskonnollisia ja kaikkia ihmisiä jotka vastustivat Pol Potin hallintoa, eli siis aivan tavallisia kansalaisia. Vankila oli varsin hyytävä kokemus, lattialla oli edelleen kuivunutta verta ja eräässä huoneessa oli ihmisten pääkalloista tehty kambodzan kartta. Paikkaa on mahdoton käsittää millään tavalla ja se on sanoinkuvaamattoman ahdistava, mutta turistien on tärkeää nähdä ja kokea se, jotta he voivat paremmin ymmärtää paikallisia ja sitä mitä he ovat joutuneet kokemaan. Kaikki kauheat tapahtumat ovat kuitenkin melko tuoreita, eivätkä paikalliset juuri niistä halua puhua.

(Apinaherra puistossa)

Museovierailun jälkeen menimme paikalliselle "torille" tai markkinapaikalle (Russian Market). Siellä oli myynnissä kaikkea mahdollista kanoista silkkihuiveihin. Oli erittäin kiehtova paikka ja varmasti tulemme käymään ostoksilla siellä usein, paikka on kuitenkin aika lähellä meitä ja sieltä saa kaikki tuoreet hedelmät ja vihannekset (Ostimme iltapalaksi mangoja, mandariineja sekä jotain perunan näköisiä pikku hedelmiä, ne eivät kuitenkaan maistu potuilta :).

Tämän jälkeen menimme hollantilaisten (Erik ja Marieke) kanssa syömään kambodzalais- intialaiseen ravintolaan, jossa Saara myös tapasi ohjaajansa Marjonneken. Ruoka oli oikein makoisaa ja sen jälkeen lähdimme Marjonneken opastuksella sightseeing- kierrokselle Phnom Penhiin. Ja kylläpä tuli käveltyä! 

( Mekong -joen varrelta)

Ensi viikolla käydään katsomassa yhtä taloa, johon voisimme muuttaa. Vuokra siinä olisi puolet halvempi kuin tässä paikassa. Siellä olisi myös oma jääkaappi ja keittiö ja Saara pääsisi itse pesemään pyykit :) Jotenkin sitä kaipaa omaa paikkaa kun on vähänkin pidempään maailmalla. Eikä aina tarvitsisi syödä ulkona (vaikka ruoka onkin erinomaista ja melko halpaa). Ainut "haitta"  siinä talossa on torakat ja hämähäkit, mutta eiköhän niidenkin kanssa opi elämään.

(Mr. Fantti in the park)

Illan saimme olla rauhassa "kotona". Käytiin tuossa alakerrassa kahvilla ja juteltiin tämän paikan omistajien kanssa. Heillä on myös pieni 8 kk vanha poika, joka on aivan syötävän söpö. Heti tuntuu paljon kotoisammalta kun saa jotain kontaktia paikallisiin. Tässä on iltaisin onneksi hyvin aikaa kirjoitella blogia. Päivän jälkeen on, ainakin näin alkuun, melko väsynyt olo, eikä jaksa oikein lähteä minnekään kylille. Ehtiihän tässä vielä maisemia kolmen kuukauden aikana katsella! :)

Minna ja Aleksi:  Täällä voi tehdä sellaisen jokiristeilyn, mutta kannattaa turvallisuuden vuoksi vuokrata oma vene. Ajateltiin, että jos haluatte niin voidaan käydä sillä risteilyllä sitten kun te tulette, on halvempaa mennä porukalla. Phnom Penhistä menee myös busseja päivittäin Seam Reapiin (6-12 $), voidaan käydä sitten sielläkin yhdessä. Ruokapaikkoja ja ravintoloita on täällä kyllä joka kulmassa, mutta näin aluksi ei olla viitsitty ihan joka kojusta syödä kun vatsa ei ole vielä tottunut paikallisiin bakteereihin. Ei siis tarvitse kävellä 1,5 kilometriä:)

 Ensi viikolla aloitamme Khmer -kielikurssin:)