Jo peräti kolmas viikko on startannut täällä Phnom Penhissa! Kylläpä se aika rientää.. Nyt olemme molemmat jo pikkuhiljaa päässeet kiinni töihimme. Jarmo aloitti maanantain talonmiehen hommilla ja Saara suunnitteli tulevia terapia- istuntoja ja oli mukana tapaamassa asiakkaita slummissa.

 

Aamulla menimme Erikin kanssa maaliostoksille erään perheen ylläpitämään sekatavarakauppaan. Ostimme maalit, telat ja pensselit, jotta pääsisin kunnostamaan MTI:n tiloja. Osana työtehtäviäni on siis myös toimia "talonmiehenä" näiden kolmen kuukauden aikana silloin kun en ole tekemässä muita projekteja. Aloitin tänään siis maalaamalla MTI:n työpaja- ja opetustiloja, jota teen nyt aamuisin muutamana päivänä viikossa.

Tela pysyi yllättävän hyvin kädessä ja sainkin yhden ulkoseinän maalattua. Rakas huolehtivainen vaimoni kiikutti minulle vähän väliä vettä, jotten vallan tuupertuisi :) Tämän jälkeen menimme Saaran kanssa yhdessä kotiin lounaalle ja tulimme iltapäiväksi takaisin MTI:lle.

Iltapäivällä minun oli vihdoin tarkoitus aloittaa slummikartta- projekti ja ihmisten haastattelu Narithin kanssa, mutta tämä mies ei jostain syystä päässytkään tulemaan töihin, joten aloitamme projektin huomenna. Sain tänään siis vapaan iltapäivän.Sinällään vähän harmittaa kun olin viime viikon kipeänä, joten olen odottanut tämän projektin toteuttamista jo pitkään.. Mutta huomenna on uusi päivä ja toivottavasti vähän parempi tuuri!

-Jarmo

Aamulla MTI:lle tuli  puolalainen pariskunta toteuttamaan jotain projektia ja pitämään työpajaa lapsille aiheena Creative thinking. Seuraavat kaksi viikkoa he tulevat joka aamu pitämään tuokioita lapsille. Keräsimme heille lapset paikallisesta koulusta ja heitä tulikin paikalle sankoin joukoin. He pyysivät minua seuraamaan tuokioita ja antamaan niiden jälkeen palautetta heille. Lapset tuntuivat nauttivan. Täällä he suorastaan rakastavat kaikenlaisia pelejä.

Ennen lounasta annoin ideoita Mom:lle seuraavaa terapiaistuntoa varten. Käytiin hänen kanssaan asioita tunnetyöskentelystä läpi ja opetin hänelle yhden tavan jolla käydä tyttöjen kanssa heidän tunteitaan läpi. Hän haluaa, että demonstroin hänelle tämän huomenna vielä tarkemmin, niin että hän osaa tehdä sen sitten tyttöjen kanssa. Mom ottaa todella innoissaan vastaan uusia ideoita ja hänen kanssaan on tosi ihana työskennellä.

Iltapäivällä olin Mom:in mukana slummissa käymässä asiakkaiden luona. Slummissa käynti on aina melko pysäyttävä kokemus, sitä avun ja rakkauden kaipuun määrää ei voi sanoin kuvata. Käytiin yhden naisen luona juttelemassa, koska hänen tyttönsä oli soittanut Momille ja sanonut, että hänen äitinsä hakkaa häntä. No, tuo nainen oli aika humalassa kun sinne mentiin, mutta ymmärtämäni mukaan, Mom sai hänen kanssaan juteltua. Tuo nainen oli siitä suloinen, että hän piti koko ajan huolen siitä, että Mom muistaa kääntää minulle mitä hän sanoi.:)

Asiakas, jonka veimme viime viikolla haastatteluun, että hän pääsisi koulutukseen, pääsi sinne sisään. Ongelmaksi on nyt tullut vaan hänen miehensä, joka ei halua päästääkään vaimoaan sinne. Vaimo saa periaatteessa mennä, mutta mies ei suostu häntä kuskaamaan, eikä tämä nainen osaa ajaa pyörää, saati mopoa.  Mies pelkää, että koska hän on pettänyt vaimoaan, tämä jättää hänet, kun saa itsenäisen toimeentulon. Mti sponssaa naiselle mahdollisesti pyörän jos tämä suostuu opetella ajamaan sillä ja käymään aktiivisesti koulutuksessa. Saa nähdä mitä mies tähän tuumaa. Naisten työllistäminen on täällä monimutkaista ihan jo perhehierarkian takia. Naisille ei haluta perheessä antaa liikaa vapauksia. Työstä täällä tulee kyllä mielenkiintoista. Toivon vaan, että opin kieltä nopeasti, että voin vähän enemmän olla  mukana noiden ihmisten elämässä.

-Saara

Illalla lähdimme pyöräilemään tarkoituksenamme viedä Erikille ja Mariekelle takaisin heiltä lainaamiamme tavaroita. He tarjosivatkin meille ruuan ja jäimme juttelemaan tulevista tehtävistämme ja jakamaan alkuviikkojemme ajatuksia heidän kanssaan. He ovat kokeneet samoja asioita ja huolia tullessaan itsekin Kambodzaan, joten oli mukava saada "vertaistukea" .  Vähän ennen seitsemää lähdimme pyöräilemään takaisin kotia kohti, sillä pimeys alkoi laskeutua ja täällä pimenee todella nopeasti. Hämärässä pyöräily liikenteen vilinässä ei nimittäin ole kovin mukavaa..