Lauantai aamuna oli taasen aikainen herätys, kun puoli yhdeksältä meitä jo haettiin kotoa. Erik haki meidät autollaan ja vei meidät n.kymmenen kilometrin päässä olevaan slummiin Phnom Penhissä. MTI:lla on töissä eräs sosiaalityöntekijä, Mom, ja hänen veljensä luo saimme kutsun yökyläilyyn.

Perheen koti on melko keskellä slummia eli saimme kävellä muutaman talon ohi sinne mennessämme. Herätimme melko paljon ihmetystä ihmisissä. Osa taloista oli aika rujossa kunnossa ja jätteitä, ulosteita ja liskoja oli joka puolella. Mennessämme ohitimme myös makailevan koiran, joka lähemmäksi mentyä osoittautuikin kuolleeksi. Perheen talo sen sijaan oli hieman paremmassa kunnossa kun useat muut talot, johtuu varmaan siitä, että perheen isä käy töissä, kuten jotkut muutkin slummin asukkaista. Töissäkäynti on kuitenkin enempi poikkeus kuin sääntö.

Perhe otti meidät vastaan okein lämmöllä. Kyseessä on oikea suurperhe. Saman katon alla asustelee pariskunta, jolla on 6kk- vanhat kaksospojat ja 3-v. poika. Heidän lisäkseen siellä asuu isän isä, isän isän sisko, isän sisko ja ilmeisesti vähän ketä sattuu milloinkin vierailemaan. Slummissa sinun kotisi on kaikkien koti.

(Perhe, jonka luona olimme yökylässä)

Me ei puhuttu heidän kieltään, eivätkä he englantia, joten kommunikointi oli haastavaa. Perheen 18- vuotias tyttö (isän sisko) opetti meille numeroita ja eri sanoja khmeriksi ja käytti meitä kävelyllä slummissa. Muuten mentiin elekielellä.

Elämä slummissa tuntuu olevan aika verkkaista, perheen isoisä katseli pikkuista tv:tä ja nukkui koko päivän, me istuskelimme, leikimme ja pelleilimme kylän lasten kanssa. Perheen isä lähti aamusta mopolla ilmeisesti töihin ja muu perhe jäi kotiin. Perheen päivää rytmittää ainoastaa ruokailut ja tässä perheessä myös kaksosten tarpeet. Vaikeinta oli se ettei meidän annettu tehdä mitään avuksi ja aika kävin hyvin pitkäksi, kun vielä joutui vähän pinnistelemään ollakseen kohtelias ja läsnä, kun ei osaa kieltä. Perhe yritti kaikessa tehdä meidän olon mukavaksi. Isoisä siirsi talon ainoaa tuuletinta sitä mukaa kun me siirryttiin.

Slummissa suurin osa pienistä lapsista ovat alasti eikä heistä osaa sanoa kuka on kenenkin lapsi. He liikkuvat yksikseen eikä kukaan kovinkaan paljoa katso heidän peräänsä. Esimerkiksi, jos lapsi kaatui, hän itki aikansa ja jatkoi sitten matkaansa tai joku kavereista kävi nostamassa hänet ylös. Moni lapsi saattoi tarrautua jalkaan tai ottaa kädestä kiinni, heistä näki miten suuri läheisyyden kaipuu heillä on.

Illalla kylän pojat tulivat talolle ja esittivät meille kaikenlaisia keksimiään temppuja ja tansseja. Perheen talossa kävi päivän aikana kymmeniä eri lapsia kurkkimassa meitä ja huutelemassa ovenraosta; hello hello! Illalla he lopulta rohkenivat esittäytymään ja tekemään tuttavuutta. Lapset olivat ihmeissään uusista vieraista, he koskettelivat uteliaina Jarmon partaa ja hiuksia, sekä ihmettelivät meidän vaaleutta. He myös opettivat meille innoissaan kieltä.

Yö slummissa on kovin lyhyt. Menimme pötköttelemään sängylle jo yhdeksän aikaan, kun talon muu väki meni unille vasta puolilta öin. Siihen asti koko slummi raikui. Joka puolella soi musiikki, kambodzalaiseen tyyliin täysillä (Paikallinen musiikki on sekoitus ysäripoppia ja aasialaista perinnemusiikkia:), koirat haukkuivat ja ihmiset puhuivat kovaan ääneen. Saimme nukkua yläkerrassa talon parhaassa ja varmaankin ainoassa oikeassa sängyssä, moskiittoverkon alla.

(Päivälepo ruokailujen välissä)

Aamulla ihmiset heräsivät heti kun tuli valoisaa (5-6:n aikaan) ja sama meno jatkui heti aamusta. Aamupalaksi riisiä ja jotain vihanneskeittoa (riisiä tuli syötyyn slummivierailun aikana tämän kolmen kuukauden kiintiö täyteen:). Ruoat olivat oikein hyviä mutta niitä annosteltiin meille aina hirveä keko, eikä iljetty jättää syömättä kun toiset tarjoavat vähästään. Myös Saara taisteli urheasti jokaisen lusikallisen suuhunsa :)

Kahdeksan aikaan aamulla lähdettiin perheen isän kyydillä ( mopo ja kolme ihmistä) aamukirkkoon. Mitään ei ymmärretty puheesta, mutta ihmiset olivat todella ystävällisiä ja pyysivät meitä esittäytymään. Kirkossa oli myös hieno tapa kerätä kolehtia; Pastori laittoi korin kiertämään, johon kaikki laittoivat rahaa. Sen jälkeen kaikki sulkivat silmänsä ja kori laitettiin uudestaan kiertämään, tällä kertaa ne jotka tarvitsivat rahaa ruokaan tai elämiseen ottivat minkä tarvitsivat. Loput rahoista jäivät kirkon kolehtiin.

Kirkon jälkeen menimme Tuk Tukilla majapaikkaamme guesthouseen nukkumaan. Päiväunet tulivat tarpeeseen. Illasta kävimme ostoksilla kaupassa ja hedelmäkojulla. Loppuilta sujuukin rennoissa merkeissä pakkaillen, huomenna on muutto uuteen kotiin ja oikeaan taloon!

(kotikujilla Quest Housen kulmilla)

(Mapple Inn -Guesthouse)