Nyt tällä viikolla ollaan saatu vasta ensimäiset kunnon sateet. Toissayön satoi ja ukkosti klo 01:00 ja 07:00 välisen ajan koko ajan putkeen. Tänään sitten satoi ensimmäisen kerran päivällä. Tosin vain parinkymmenen minuutin ajan. Sateet ovat tuoneet mukavaa viilennystä päivää, vaikka viileydestä ei kyllä voi puhuakaan, ei ole ihan niin kuuma kuin sillon kun aurinko paahtaa, mutta hiostava kuitenkin.

Viikonloppu meni aika lailla kotona. Vielä ei ollakaan kotona vietetty niin paljon aikaa putkeen. Tuntui vain, että tarvitsi aikaa vain olemiseen... ja meni siinä muutama leffakin sivussa:) Käytiin me yksi pyöräretki Riverfrontilla ja nähtiin siellä norsu tallustamassa autojen seassa.:)

Arkeen palaaminen lomalta ei ollutkaan ihan helppoa, vaan ollaan oltu tällä viikolla tosi väsyneitä ja osittain ollut motivaatiokin kadoksissa. Ehkä se on vaan keskivälin kriisiä:)

(Koulutushetki työntekijöille)

Tänään pidin ensimmäisen työpajan paikallisille työntekijöille. Oli ihan kiva kokemus. Sujuvasti puhelin subjektivoitumisesta ja lasten kanssa työnskentelystä. Esittelin heille myös muutamia menetelmi'ä, joita olen jo koonnut kansioon. Aiheesta syntyi mukavasti keskustelua ja kysymyksiä. Jännä oli huomata, miten eri tavalla täällä kuitenkin ajatellaan väkivallasta ja sen vaikutuksista esimerkiksi lapsiin. Jos isä on väkivaltainen äitiä kohtaan, lapsia ei yleensä huomioida asiakkuudessa. Väkivallasta on myös hyvin erilaiset käsitykset. Kasvatukseen kuuluu usein läiskimistä ja selkäsaunoja ja väkivallasta puhutaan vasta kun se on tällaisen suomalaisen silmissä jo törkeää välivaltaa. Minua myös katsottiin vähän oudoksuen kun sanoin, että jos lapset eivät ole turvassa kotona, on niille löydettävä joku muu paikka. Tosin täällä sitä muuta paikkaa ei niin helposti järjestetä. Mutta aika lailla he olivat muuten samaa mieltä kanssani kun selitin miksi on tärkeää huolehtia myös lapsen hyvinvoinnista ja varmistaa heidän turvallisuus... Pariin otteeseen huomasin että minut käännettiin väärin, vieläpä aika päinvastaisesti kuin olin asian tarkoittanut. Tunteiden tappaminen kääntyi sujuvasti itsemurhaksi, minkä onneksi sain korjattua. Vaikeaa on kuitenkin sanoa, miten paljon minua ymmärrettiin ja miten tarpeellista jakamani tieto oli. Paljon sain kiitosta kyllä, mutta oliko se vain paikallista kohteliaisuutta, sitä en tiedä. Annoin lopuksi kotitehtäväksi työntekijöille mietittäväksi kuvitteellisen perheväkivalta asiakkuuden ja ensi kerralla he saavat jakaa, miten aloittaisivat työskentelyn perheen kanssa ja mitä asioita tulisi ottaa huomioon.. Siitä sitten nähdään, onko minua ymmärretty ja asiat mitä jaoin sisäistetty.

-Saara-

Maanantaina jälleen jatkoimme slummiprojektia ja olemme tekemässä jo kolmatta karttaa.. Tosiaan alkaa olla jo hieman väsymystä ilmoilla, kun ei meinaa päivisin enää energiaa riittää mihinkään. Elo täällä tahtoo joskus olla, sekä fyysisesti että henkisesti aika kuluttavaa.. Vaikka lomalla oli rentoa ja mukavaa, ei täällä pysty ihan samalla tavalla nollaamaan ajatuksiaan kuin koti- Suomessa. Olen nyt siis ottanut vähän rennommin, eikä itselläni tällä hetkellä ole oikeastaan muuta kuin slummiprojekti ja satunnaisia tietokonejuttuja MTI:llä. Englannin opetuksen hylkäsin jo ihan siksi, ettei enää ole hirveästi aikaa (Meillä on enää 15 työpäivää MTI:llä) , eikä myöskään ylimääräistä intoa toteuttaa sitä.

Tällä viikolla slummissa vieraillessamme, näin eräässä "talossa" kaksi lasta makaamassa likaisella puuvanerilla tippaletkuissa. Haastattelimme vanhempia ja selvisi että lapsilla on malaria, jonka he saivat slummista. Tautia on siis liikkeellä kaupungissakin ja se on erityisen vaarallinen lapsille ja varsinkin slummeissa, joissa ihmisillä ei ole varaa kunnolliseen hoitoon. Tiedä häntä, riittääkö kotihoito noissa oloissa mutta toivotaan parasta.. 

Näkyipä slummissa myös kukkotappelu, jota oli joukko miehiä seuraamassa vetoa lyöden. Minua pyydettiin myös pelaamaan korttia paikallisten kanssa, mutta pelin säännöt vaikuttivat niin kieroilta, ettei tämä pää niitä sisäistänyt, eikä kielimuuri ainakaan helpottanut asiaa.. Ilmeisesti he olisivat halunneet myös pelata rahasta, joten hyvä vaan, säästyinpä koijaukselta.. :)

Semmoista täällä..

-Jarmo

 

Tänään illalla oli taas kielitunti. Sovittiin lopuksi seuraava ja viimeinen kerta ja jäi jotenkin haikea olo. Monta ihanaa ihmistä on tavattu matkan varrella ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ei tätä kokemusta vaihtaisi mihinkään.