Klo 6.00 herätti ensin naapurit ja sitten soi kello. Jarmo jäi vielä täksi päiväksi kotiin lepäilemään, että on sitten kunnolla terve kun palaa töihin. Minä menin puoli kahdeksaksi töihin. Parina yönä täällä on satanut melko kovasti vettä, niin aamuisin on ollut ihanan raikasta ulkona eikä nukkuakaan ole niin tuskaisen kuuma.

"Aamupäivästä lähdin Mom kanssa käymään slummissa. Momilla oli sovittu tapaaminen iltapäiväksi erään asiakkaan kanssa, mutta sitä täytyi aikaistaan hieman, ja koska asiakkaalla ei ole kännykkää, piti lähteä paikan päälle kertomaan, että tapaaminen olisi aiemmin. Huristeltiin mopolla ympäri Phnom Penhiä ja tavattiin samalla Momin pari muutamin asiakasta.

Aamupäivä suunniteltiin sitten Marjonneken kanssa ohjelappua "steps to do with clients", yksityiskohtaista ja simppeliä ohjetta, jossa lukee mitä kaikkea tulee muistaa kun saa uuden asiakkaan, mitä tietoja tulee kerätä ja miten niitä kirjata. Osalle työntekijöistä on vielä vierasta tällaiset asiat ja siksi tällaista tarvittiin.

Lounastauolla menin Jarmoa kotiin moikkaamaan ja syömään. Iltapäivästä vietiin Mom:n asiakas toiselle puolelle kaupunkia haastatteluun erääseen organisaatioon. Hagar Cambodia kouluttaa köyhiä, lyötyjä ja hyväksikäytettyjä naisia, niin että he voisivat saada töitä ja itsenäisen toimeentulon. Nyt vaan toivotaan parasta, että tuo asiakas hyväksytään tuonne koulutukseen."

(tiesulku kun koululaiset ylittävät tietä)

Mopolla huristelu on ollut yllättävän kivaa. Saarakin on jopa tykännyt vaikka aluksi se hirvitti hieman. Ei täällä kyllä kovin kovaa ajellakaan, koska liikennettä on niin paljon.

Illalla kokkailtiin ruokaa ja otettiin rennosti, viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä taas katselemaan vähän kaupunkia. Jarmo voi jo aika hyvin. Saara on saanut jostain ihottumaa kasvoihin ja käsiin, mutta onneksi on Hydrocortisonia mukana, jospa se sillä lähtisi.

Nyt kun ollaan oltu kipeinä, ollaan lähes joka ilta katsottu leffoja. Täältä asunnolta löytyy niitä vino pino.

Tänään leivästä löytyi ihana iso öttimöntiäinen. Hassua siinä oli se, että leipä oli tiiviissä pussissa enkä tiedä miten sinne mikään voisi päästä. Nam.