Tiistai meni lomalta palautuessa. Pestiin pyykkiä ja makoiltiin. Loppuviikosta oli taas aika palata töihin. Jarmo piirteli karttaa slummista ja Saara kokosi kansiota työntekijöille. Reissaamisen jälkeen ollaan taas oltu väsyneempiä, mutta nyt olisi tarkoitus taas hetkeksi rauhoittua tänne Phnom Penhiin.

Perjantai iltana käytiin näyttämässä Minnalle ja Aleksille yömarkettia. Seurailtiin myös samalla iltaelämää Riverfrontilla. Kuuden aikaan joenvarren kävelyelue täyttyy paikallisista jumppaajista. Näkyä on mukava seurata kun jumppaaminen on enemmän käsien heiluttelua kuin kaloreita polttavaa hikijumppaa. Voisi joskus itsekin käydä kokeilemassa :) Perjantaina Anne-äitin paketti saapui perille tänne. (Postipaketit kulkevat siis noin kuukauden tänne toiselle puolen palloa). Paketti haettiin pääposti asemalta, jossa virkailija purki koko paketin ja tarkisti tarkkaan sisällön ennenkuin  antoi sen meille. Tuntui vähän hassulta ettei itse saanut ensin nähdä sisältöä mutta maassa maan tavalla. Kiitos vain kovasti paketista, kyllä salmiakki ja Palttoon Napit maistuivat hyvälle! Turhan iso vaan oli paketti, vähempikin olisi riittänyt. Ajateltiin säästää keksit vähän myöhemmäksi ja nauttia ne sitten joku vapaailta teen kanssa. Pienistä asioista se onni ja hyvä mieli on täällä kiinni.

(Killing Fields eli Choeung Ek :in uhrien muistoksi pystytetty muistomerkki, joka sisältää 8000 uhrin pääkallot.)

Tänään, lauantaina, käytiin tutustumassa Killing Fields:iin, paikkaan lähellä Phnom Penhiä, jossa Khmer Rougen aikana tapettiin tuhansia viattomia ihmisiä. Ihmiset vangittiin Toul Slengin vankilaan (Entinen koulu, jonka Khmer Rouge muutti vankilaksi nimeltä S-21), jossa heitä kidutettiin ja heidän tietonsa otettiin ylös. Toul Slengistä vangit siirrettiin kuorma- autoilla Killing Fields: iin (Ent. kiinalaisten hautausmaa). Vangeille valehdeltiin että heidät siirretään parempiin asuinoloihin, vaikka todellisuudessa heidät vietiin teloitettavaksi. Ihmiset vietiin kuorma- autoilta yksitellen haastateltaviksi (sotilaat ottivat jokaisen vangin tiedot talteen, myöhemmin näitä arkistoja on käytetty todisteena kansanmurhan pääsyyllisten tuomitsemiseen), jonka jälkeen vanki vietiin kädet sidottuna ja silmät peitettynä massahaudan äärelle, johon hänet teloitettiin (yleensä raa'asti hakkaamalla kepeillä tai sokeripalmun teräväreunaisilla oksilla, koska luodit olivat liian kalliita). Tämä oli arkea Khmer Rougen aikana. Noin 100 ihmistä tapettiin S-21 vankilassa tai siirrettiin Killing Fields:iin päivässä..

Killing Fields oli aika pysäyttävä kokemus. Maan alta, mm. poluilla joissa kävelimme, pilkotti vielä ihmisten luita, kaikkea ei ole saatu kerättyä koska monet luut olivat pilkkoutuneet pieniksi. Tarinat olivat melko rajuja, nähtiin mm. puu, jota vasten pienet vauvat oltiin hakkaamalla tapettu. Alueelta oli kerätty satoja pääkalloja ja tuhansia ihmisten luita, jotka oli koottu ison muistomerkin sisään.  Minna ja Aleksi kävivät vielä Toul Slengissä (S-21 vankila), jossa me käytiin jo ekalla viikolla. Ei haluttu mennä enää uudestaan. Turhan rankka paikka, että jaksaisi nähdä uudestaan.

Huomenna Minna ja Aleksi matkaavat Kepiin puoleksitoista viikoksi ja me jatkamme kahdestaan oleilua ja töitä. Tänään on sadellut taasen vähän vettä, mikä on aina yhtä tervetullutta. Viilentää edes vähän ilmaa.